perjantai 11. elokuuta 2017

Katarina Eskola & Satu Marttila (toim.): 50-luvun tytöt

Kiinnostus heräsi: uudelleen luettu

Aiemmin olen kirjoittanut jatko-osista 50-luvun teinit ja 50-luvun tyttöjen ystävät.


50-luvun tytöt. Päiväkirjat 1951-1956
Katarina Eskola ja Satu Marttila
1993
590 sivua
Kirjayhtymä

Kata aloittaa päiväkirjan pitämisen jo kymmenvuotiaana vuonna 1951. Satu sen sijaan päätyy siihen vasta kaksi vuotta myöhemmin 1953 melkein 12-vuotiaana. He molemmat ovat kulttuurikodeista, samalla luokalla Tyttönormaalilyseossa ja kuuluvat samaan ystäväporukkaan. Tytöt kirjoittavat päiväkirjoihinsa koulusta, lomatekemisistään, kirjoista ja elokuvista, huolistaan, ihastuksistaan ja ennen kaikkea 50-luvun elämästä. Vuosien aikana he myös ystävystyvät toistensa kanssa entistä paremmin.

Kirjaan kuuluu niin 60% tyttöjen nuoruuden päiväkirjamerkinnöistä, tekijöiden jälkisanat kuin henkilöhakemistokin. Tekstiä oli niin paljon, että jäin ihmettelemään mitä tästä on voitu jättää pois. Tekijöiden mukaan joidenkin esimerkiksi joitakin herkkiä tai loukkaavia asioita. Tyttöjen ystävyyssuhteissa on kuitenkin niin monia mutkia, että kirjassa oli kyllä myös joitakin vähän herkempiä kohtia...

Muistan kolme vuotta sitten innostuneeni tästä kirjasta kovasti, ja edelleen tunsin aivan samoin. En oikeastaan ole varma, millaiset merkinnät olivat kiinnostavimpia, mutta ainakin oli mukava lukea koulusta, ystävistä ja sen ajan elokuvista ja kirjoista. Muistan, kuinka inspiroiduin 50-luvun tytöistä kirjoittamaan enemmän päiväkirjaa ja myös nimeämään vihkoni, kuten Kata ja Satukin tekevät.

Ja itse 50-luvusta lukeminenkin on ihanaa. Monet asiat tuntuivat olleen ihmeellisen samalla tavalla silloinkin, mutta toisaalta Kata puhui kouluhipoista ja kotihipoista ja Satu käytti vanhaa muotoa inhoittava. (Alan melkein käyttää sitä itsekin.) Joitakin asioita, esimerkiksi liittyen 50-lukuun, olisi ehkä voinut selittää vaikkapa jälkisanoissa tarkemmin.

Nostan hattua Katarina Eskolalle ja Satu Marttilalle, jotka ovat tahtoneet ja jaksaneet editoida ja toimittaa päiväkirjansa. Ehkä (vain ehkä) teen joskus itse saman...

Suosittelen Katan ja Satun päiväkirjoja vanhemmille polville, jotka voivat muistella nuoruuttaan 50-luvulla, mutta myös nykyhetken nuorille, jotka varmasti löytävät jotain samaistuttavaa. :)

Itse samastuin seuraaviin:
"Olen lukenut, että murrosikäiset nuoret ovat ailahtelevaisia ja tuntevat itsensä usein alakuloisiksi ja epätoivoisiksi. Ehkä minäkin sitä varten olen tällainen." -Kata, 24.5.1955

"Tunteeni ovat niin sekavia... Rakkaus on sentään pulmallinen ja monimutkainen asia. Siinä on niin monta lankaa, ja ei tiedä mistä vetäisi. Minäkin olen niin ailahtelevainen, että en kohta itsekään tiedä, mitä ajattelen." -Satu, 9.7.1955

Kirja mahtuu Helmetin lukuhaasteen kohtaan 6. "Kirjassa on monta kertojaa".

4 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä kiehtova teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä - tätä on mukava lukea. :)

      Poista
  2. Voi että, minulla on tämä vielä lukematta, mutta varmasti tämän joskus luen. Nuoruudessa on aina jotakin ikiaikaista ja ajatonta, joten varmasti samaistuttavaa ja tunnistettavaa löytyy tästäkin jokaiselle, joka on tai on joskus ollut nuori :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tätä sinulle. :) Kyllä olisikin kiva lukea jotain sata tai pari sataa vuotta vanhaa nuoren päiväkirjaa, ehkä nuorilla silloinkin oli samastuttavia ajatuksia. Nuoruus taitaa yhdistää eri sukupolvia. :)

      Poista