sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Nuortenkirjoja 2000-luvun alusta

Kiinnostus heräsi: tyttörakkaus


Kun enkelit katsovat muualle
Salla Simukka
2003 (1.p 2002)
155 sivua
WSOY

Terveystiedon tunnilla Kirsikan edessä istuu Susanna, joka näyttää hymyillessään aivan vanhojen kiiltokuvien enkeliltä. Ihastukseen on aina vaikea tutustua, mutta nopeasti tytöistä tulee hyvät ystävät, jotka antavat toisilleen lempinimet ja pitävät samasta jogurtista. Voiko Kirsikka kuitenkaan kertoa ystävälleen salaisista tunteistaan? Kirsikan perhe ja ystävät ovat jo aikoja sitten hyväksyneet hänen seksuaalisen suuntautumisensa, mutta mitä Susanna ajattelisi hänestä?

Ystäväni on kerran huomauttanut, kuinka kirjoissa ja elokuvissa lesbosuhteet päättyvät usein onnettomasti. Itse en ollut ajatellut asiaa, mutta vähän enemmän luettuani olen miettinyt, että monissa tapauksissa tämä pitää paikkansa. Ei kuitenkaan aina: onnellisesti päättyviä LGBT-tarinoita voi lukea esimerkiksi Terhi Rannelan Kerttu & Mira -sarjasta sekä Jandy Nelsonin I'll Give You the Sun -romaanista.

Kun enkelit katsovat muualle -kirjan juonesta en halua spoilata loppua, enkä suosittele takakannen lukemista, sillä se kertoo mielestäni kirjasta ihan liikaa. "Tavallisiin" LGBT-kirjoihin verrattuna Kirsikka ei kuitenkaan painiskele identiteettinsä kanssa ja hänen lähipiirinsäkin tietää asiasta. Tämä ongelma tulee kuitenkin esille Susannan kanssa, eikä Kirsikka uskalla ensin paljastaa totuutta itsestään. Toinen ongelma paljastuu heti alussa, kun terveystiedon opettaja pyytää oppilaita kertomaan mielipiteensä homoseksuaalisuudesta. Oma terveystiedonopettajani ei muistaakseni puhunut seksuaalivähemmistöistä ollenkaan, miksi?

Kirja on Salla Simukan esikoisteos, minkä ehkä huomaa kirjoitustyylissä ja juonen etenemisessä. Minusta romaani oli vähän liian nopeatahtinen ja sanotaanko vaikka nuortenkirjamainen. Vaikka Kirsikan ihastuksen kuvaus olikin suloista ja kieli kaunista, ei kirja mielestäni mennyt erityisen syviin teemoihin vaan pysyi koukuttavana, mukavanoloisena kirjana. SETA:n järjestämästä nuortenryhmästä olisin voinut lukea enemmänkin.

P.S. Viidentoista  vuoden aikana koulujen kasvisruoka on nähtävästi parantunut pienistä tomaateista ja kaalimössöstä aika paljon. :)

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 32: "Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan".

                   ***

Kiinnostus heräsi: löysin kirjastonhyllystä


Neljän tytön kirjakimppa
Rhian Tracey
2006
Laura Syysnummi
The Bad Girls' Club (2005)
291 sivua
Karisto

Mary kuulee suositun radiokanavan hakevan neljää tyttöä lukupiiriin, joka keskustelisi kerran kuukaudessa radiossa jostakin nuortenkirjasta. Opettajansa avulla Mary saa mukaan kolme koulunsa tyttöä: "kapinallisen" Meenan, Amerikasta muuttaneen Atlantan ja ujomman Bean. Marya puolestaan pidetään sosiaalisena ja koulusta pitävänä kilttinä tyttönä. Alkuvaikeuksien jälkeen tytöt innostuvat lukupiiristä ja ystävystyvät keskenään. Jokaisella on kuitenkin omat ongelmansa ja kaikki tekevät vuorotellen virheitä. Kenen virhe uhkaa hajottaa koko ystäväporukan?

Kirjan takakansi lupaa henkilöihin samastumista, ja alun epäilyjen jälkeen huomasin samaistuvani vuorotellen kolmeen hahmoista. Vain Meenan kanssa en oikeastaan löytänyt mitään yhteistä. Heillä oli hyvin erilaisia ongelmia alkaen inhottavasta isoäidistä päättyen äidin lähtöön. Tyttöjen lukemat kirjat puolestaan liittyivät aina jotenkin heidän tilanteeseensa. Sain heti muutaman lukuvinkin lisää, mutta ilahduin löytäessäni kirjalistalta pari tuttuakin kirjaa.

Tässä kirjassa oli minusta syvällisiä ajatuksia, mutta jo kansi toitottaa tietynlaista, pinnallistakin, nuortenkirjaa. Kirjassa on mukana humalahakuista juontia, pettämistä, rakastumista - homoseksuaalisuuteen viitattiin epämääräisesti Maryn punastuessa Anne Frankin päiväkirjaa lukiessaan. Minua myös ärsytti hiukan kerrontatyyli: kirja näytti koostuvan neljän tytön päiväkirjamerkinnöistä, ja kaikkitietävä kertoja (joka kuulosti melkein juontajalta) tiivisti silloin tällöin senhetkistä tilannetta. Ratkaisu on omalaatuinen ja tarpeellinenkin, mutta olisin pitänyt enemmän vain yhdestä kertojasta tai edes kunnollisista eri näkökulmista kerrotuista kappaleista.

2000-luvun alun maailmasta sen verran, että koko tyttöjen lähiympäristö tuntui kuuntelevan samaa radiokanavaa. Tämä tuntui hassulta, mutta toisaalta - nykyään lähes jokainen tuntee edes jotenkin tv-ohjelma Putouksen. Radio vain on muuttunut tv:ksi.

Kirja sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 16: "Kirjassa luetaan kirjaa"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti